Kuulen tätä työssäni jatkuvasti. Jopa juuri aikuisikänsä aloittaneet nuoret tuntuvat alistuneen kohtaloonsa elää päivittäin vatsakipujen, turvotusten, ummetuksen ja muiden oireiden kanssa. Monet koettavat päästä hankaluuksia aiheuttavien ruokien jäljille voidakseen sitten välttää niiden syömistä. Moni myös saa avun, kun kokeilee olla jonkin aikaa ilman maitotuotteita ja gluteenia. Syyllinen löytyy. Usein se ei ole niin yksinkertaista, ja joskus radikaaleja ruokamuutoksia ei tehdä systemaattisesti. Lääkäreillä on yleensä käyty ja tutkimuksia tehty. Elämä on hankalaa, kun vatsan kulloinenkin kunto sanelee, mitä milloinkin jaksaa ja pystyy tekemään, ja voiko esim. lähteä ulos syömään kavereiden kanssa.
Vatsavaivoista kärsi ennen myös 21-vuotias Noora Ollanketo. Odottelin radiohaastattelun alkamista uuteen osoitteeseen muuttaneessa kasvisravintola Silvopleessa Helsingissä. Ravintolan salipuoli ei vielä ollut auki, mutta ravintolan uusi smuutibaari oli auennut aamukahdeksalta. Noora oli baarissa ruokia laittamassa ja myymässä, ja minä vanhana toimittajana kävin häntä hetkeksi jututtamaan.
Terveysongelmat ajoivat Nooran etsimään apua ruokamuutoksista.
- Minulla todettiin haavainen paksunsuolentulehdus sekä kilpirauhasen liikatoiminta. En halunnut aloittaa niihin lääkehoitoa. Lähdin Hippocrates Health Instituuttiin Floridaan.
Instituutti on Elävän ravinnon keskus, jonka johtaja Brian Clement työskenteli aikoinaan itsensä elävän ravinnon ruokaohjelman kehittäjän Ann Wigmoren kanssa. Instituuttiin menee eri mittaisiksi ajoiksi apua saamaan mitä moninaisimmista vaivoista kärsiviä ihmisiä, myös syöpäsairaita. Monet vakavastikin sairaat parantuvat pitkäaikaisella tiukalla elävän ravinnon ruokaohjelmalla ja mentaalivalmennuksella sekä muilla tukihoidoilla. Brian ja hänen ruotsalaissyntyinen vaimonsa Anna Maria ovat olleet usean kerran Elävän ravinnon yhdistyksen kutsusta luennoimassa Helsingissä.
Noora miettii, mitkä asiat kolmen viikon instituutissaoloaikana parhaiten auttoivat häntä terveyden tielle.
- Ehkä tärkeimmät oppimani asiat olivat hyvä ateriarytmi ja vihermehujen nauttiminen kahdesti päivässä sekä se, että opin kuuntelemaan itseäni.
Noora sanoo kärsineensä ennen sairastumistaan pitkään stressistä. Hän kertoo instituutissa oppineensa, että keho lähettää pieniä merkkejä muutostarpeista, ja että niitä merkkejä voi oppia huomaamaan.
Noora on vegaani, joka siis syö pelkästään kasvikunnan tuotteita, ei siis esim. maitotuotteita tai munia. Hänen ruoastaan noin 80 % on raakaravintoa. Lääkkeitä hän ei edelleenkään tarvitse. Mistä Noora sitten suosittelisi aloittamaan ruokavaliomuutoksen terveydentilan parantamiseksi?
- Vihermehuilla saa nopeiten vaikutuksia. Tuorepuurot ovat myös hyviä. Puuroihin suosittelen mukaan proteiinipitoisia chiansiemeniä.
Terveellisen ja terapeuttisen vihermehun pohjana ovat yleensä kurkku ja varsiselleri ja lisänä lehtivihanneksia kuten lehtikaalia (poista kova keskiruoti), persiljaa, herneen-, auringonkukan- tai muiden kasvien versoja tai vihersalaattikasveja. Kesäaikaan voi kerätä luonnosta nokkosta, horsmaa, vuohenputkea ja muita myrkyttömiä viherkasveja mehulinkoon tai -puristimeen. Kaikkein tehokkain vihermehu tulee viljanoraasta, joita voi itse kasvattaa mullassa sisäviljelynä. Orasmehuun täytyy totuttautua hissukseen ja aloittaa teelusikallisesta. Vihermehuista blogaan myöhemmin erikseen.
Lisää ihmisten kertomuksia tervehtymisistä voit lukea Valmennus-osiosta ryhmävalmennuksen alta. Olisiko valmennus sinun juttusi tänä keväänä? ELÄVÄÄ! Raakaravintoremontti netissä alkaa 14.3. ja siihen kuuluu myös henkilökohtainen valmennuskerta.
Kun minä haastattelin Nooraa, toimittaja Justus Laitinen haastatteli Silvopleen pitkäaikaista kokkia, Helga Lindtiä.
Haastattelumme tulee tänään perjantaina 21.2. Yle Radio Suomen asemalta klo 17.30 ja menee sitten kuunneltavaksi Areenaan Yle Radio Suomen Taustapeilin Ruokapöytään osoitteeseen http://areena.yle.fi/radio/2148456. Yle Radio Suomen Facebook-sivuilla on ruokieni reseptejä kuvineen.
Lautaselleni Silvopleessa keräsin tällaista:
Ituja, versoja, kasviksia, kastikkeita, tahnoja. Muistan ravintoloitsija Satu Silvon kertoneen ruoistaan aikaan, jolloin hän oli löytänyt elävän ravinnon ja oli vielä naimisissa näyttelijä Heikki Kinnusen kanssa. Hän kertoi syövänsä viikot elävää ravintoa ja viikonloput Kinnusen läskisoosia. Viimemainittua ei puhvetista löydy, vaikka kypsennettyjä ruokia siellä raakaravinnon lisäksi onkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti