Olen

Kuva: Mikko Luoto

Hei!

Toimin raakaravintovalmentajana kymmenen vuotta. Ruokakursseja olen jatkanut.

Uusin kirjani Hellattoman kokin elävä raakaravinto (Moreeni, 2017, 288 s.) sisältää elävän raakaravinnon perusteet ja n. 180 reseptiä.  Useat elävästä ravinnosta terveyteensä apua saaneet kertovat siinä myös tarinansa.


 

Voit kuunnella radiohaastatteluni täältä
http://areena.yle.fi/radio/2148456

Ihminen ryhtyy ruokavaliomuutokseen useimmiten terveys- tai ulkonäkösyistä tai parantaakseen liikuntasuorituksiaan. Jotkut pääasiassa raakaravinnolle tai peräti elävälle ravinnolle siirtyvät toivovat paranevansa sairauksista. Tanja Kaivolainen-Siljander parani raakaravinnon syömistä lisättyään epilepsiasta, astmasta, allergioista ja fibromyalgiasta. Hänellä oli myös adhd-diagnoosi ja ärtyneen suolen oireyhtymä. Hän käytti kahdeksaa eri lääkettä, jotka aiheuttivat osan oireista sekä uuden sairauden: kilpirauhasen vajaatoiminnan. Tanja parani sairauksista, ja enää hänellä on kilpirauhaslääke käytössä. Oletko kuullut toisesta epileptikosta, joka olisi saanut ajoluvan takaisin? Tanja voi nyt kyyditä lapsiaan ja harrastaa täysillä pitkien matkojen juoksua ja muuta urheilua. Käy lukemassa Tanjan tarina.

Raakaravinnon alueella on olemassa paljon uususkontojen ja -uskonnollisuuden liittämistä mukaan ohjaukseen. Nämä ovat kuitenkin yksilövalintoja eivätkä kuulu raakaravintoon tai elävään ravintoon. Itse olen kristitty.

Minäkin paranin

Minulla ei omasta elämästäni ole kerrottavanani dramaattista paranemiskertomusta, vaan lisäsin elävän raakaravinnon syöntiä pysyäkseni terveenä mahdollisimman pitkään. Vuosittaiset puolentoista kuukauden mittaiset hankalat flunssat jäivät taakse, enkä ole saanut minkäänlaisia flunssaoireita sitten vuoden 2010. Minun ei myöskään tarvitse enää potea ikävää ihosairautta, palmoplantaarista pustuloosia eli PPP:tä, joka on autoimmuunisairaus. Tätä hieman psoriaasia muistuttavaa harvinaisehkoa kämmen- ja jalkapohjaihottumaa pidetään parantumattomana ja hankalahoitoisena, koska pelkkä oireiden helpottaminenkin on joskus mahdotonta - lääketieteelle. Oireet vaihtelivat kivuliaasta ihon halkeilusta voimakkaasti kutiaviin pieniin rakkulakertymiin. Tauti ei tartu. Sen syntymissyytä ei tiedetä, mutta useimmiten sen saavat tupakoivat keski-ikäiset naiset. En ole koskaan tupakoinut. Olen kiitollinen, että löysin keinot parantua. Oireita kuitenkin tulisi, jos söisin miten tahansa.

Lapsesta asti vaivanneet monenlaiset nukkumishankaluudet ovat raakailijuuden myötä vähentyneet niin, että nukahdan kohtuuajassa ja nukun useimmiten kokonaisia öitä ja saan riittävästi unta. Jokainen pitkään unihäiriöistä kärsinyt ja univeloissaan väsyneenä tarpova tietää, miten mahtavaa on, jos pystyy nukkumaan hyvin. Raakaravinto sisältää paljon ravintoaineita ja lehtivihreää, jotka rauhoittavat keskittymis- ja tarkkaavaisuusoireitani.

Tunnesyömisen tunnistin itsessäni ennen kuin näin siitä mediassa puhuttavan. Tunnesyöminen ei tarkoita ahmimista eikä välttämättä edes liikasyömistä, vaan ikävien tunteiden tukahduttamista yleensä epäterveellisillä ruoilla. Ylimääräinen mielitekosyöminenkin on ollut häiritsevää, koska vaikka en ole syönyt niin paljon että olisin lihonut, sokeri ja tärkkelys ovat väsyttäneet minua ja vieneet terää toiminnaltani. Etsin vuosia itsekseni keinoja, joilla vapautuisin ylimääräisestä sokerin, leivän ja pastan syönnistä.

Ensin vegaaniksi

Olin suurimman osan elämääni sekasyöjä. Havahduin, että tällä menolla ja perimällä niitän viimeistään viisikymppisenä nipun diagnooseja. Löysin netistä kasvisreseptihakumatkallani Vegaaniliiton sivuille, ja hyvien reseptien lisäksi luin tuotantoeläinten kauheasta epäelämästä ja kuolemasta. Niiltä sijoiltani, v. 2003, siirryin vegaaniksi, käyttämään  pelkästään kasvikunnan tuotteita, enkä kokenut sitä ollenkaan vaikeaksi. Samalla kiinnostuin kokkaamisesta, vihdoinkin! Lakkasin myös käyttämästä muita eläinperäisiä aineksia sisältäviä tuotteita ja eläimillä testattuja tuotteita.

Jo 80-luvulla luin ne pari elävän ravinnon kirjaa, jotka Suomessa olivat ilmestyneet. Vakuutuin, että elävä ravinto eli kuumentamaton täyskasvisravinto ituineen ja versoineen oli parasta ruokaa, jos halusin varjella terveyttäni ja lisätä vireyttäni. Vähäisen idättelyn lisäksi jatkoin silloin kuitenkin laiskuuttani ruoan sekakäyttäjänä, koska kukaan lähipiiristäni ei innostunut kanssani.

Vuonna 2006 kansainvälisillä vegaanifestareilla oli puhumassa kaksi elävän ravinnon syöjää, ja niin minäkin siirryin vihdoin raakailijaksi. Se tarkoittaa, että vähintään 75% ruoastani on raakaravintoa, eikä se loppukaan ole irtokarkkeja.

Valmistan raakaruokani yleensä muutamassa minuutissa. Mieliruokani on jäätelö, hedelmistä itse tehty ja lisäaineeton. Tykkään myös kuin hullu puurosta. Sekä kuumentamatta tehdyistä raksuista, keitoista, kakuista ja karkeistakin. Salaattia narskuttaisin vaikka pesuvadillisen, mutta lähtee se nälkä vähemmälläkin.

Valmentajaopissa Englannissa

Vuonna 2007 brittiläinen kokenut raakaravintovalmentaja Karen Knowler alkoi valmentaa myös valmentajiksi haluavia, ja hain heti ensimmäiseen ryhmään. Siitä vuoden päästä siirryin kokopäiväisesti opettamaan suomalaisille raakaravinnon ja elävän ravinnon lisäämistä ruokavalioonsa.

Kirjoitin v. 2010 raakaravinnon perusteoksen Hellaton kokki: raakaravintoa kasviksista. Siitä parin vuoden päästä ilmestyi Hellattoman kokin raaka namikirja. Kolmas kirja Hellattoman kokin elävä ravinto ilmestyi 2017. Se käännettiin myös viroksi.

Tärkeintä ruoassa: maku vai terveellisyys?

En söisi paljon elävää ravintoa, ellei se maistuisi hyvältä. Tärkeintä minulle kuitenkin on, että ruoalla vaalin terveyttäni ja sen jatkuvuutta sekä saan siitä tarpeeksi voimia. Me kaikki tiedämme, miten sairastuminen rajoittaa työtä ja tekemisiä sekä tuottaa kärsimystä niin ruumiissa kuin mielessäkin, monella tavalla. Raakakakut, -suklaa ja smuutit ovat raakaravinnon sisäänheittoruokaa, mutta liikaa makeaa ei kannata syödä. Makeanmieliteko vähenee, kun syö terveellisemmin. Joillekin tulee voimakas vihreänmieliteko. Raakasalaatit ovat täyttävää ruokaa, kun ne koostaa oikein.

Vuosien aikana lukijani, valmennettavani ja kurssilaiseni ovat kertoneet minulle, mitä hyviä muutoksia raaka- ja elävä ravinto osittainkin ruokavalioon lisättynä on tuonut heille. Joillakin muutokset tapahtuvat nopeasti ja helposti, toisilla taas, kuten itselläni, vointi paranee verkkaisemmin.

Raakaravinto vaikuttaa mentaalipuoleen!

Ruokavalion "raaistamisella" on monenlaisia vaikutuksia, joita ei etukäteen osaa odottaakaan. Fyysinen terveyteni koheni, mutta vielä suurempi muutos tapahtui mielen puolella. Eläinten hyvinvoinnin lisäksi kiinnostuin ekologisesta, yksinkertaisesta elämästä. Luovuuteni on kasvanut ja laajentunut. Rohkeuteni kasvoi niin, että ryhdyin yrittäjäksi ja kirjoitin kirjoja. Sain myös vihdoin toivomani säveltämisen lahjan. Moni raakaravinnon syömistä lisännyt kuvailee kokeneensa samankaltaisia muutoksia elämänsä eri alueilla.

Kun oppii hyviä ruoanlaittorutiineja ja tietää saavansa ruoastaan paljon ravintoaineita ja muuta tarpeellista hyvää, ei tarvitse olla huolissaan, vaikka media esittelee jatkuvasti uusia ruokatutkimuksia siitä, mikä aiemmin terveellinen osoitetaankin nyt epäterveelliseksi tai päinvastoin. Voi oppia ravinnosta perusasiat, laittaa hyvää ruokaa ja olla kiitollinen ruoasta. Sitten voi keskittyä rauhassa elämän muihin asioihin. Tällaista rauhallista ja rentoa suhtautumista aterioimiseenkin haluan välittää eteenpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti